Ei kummempia raportointeja sitten viime kirjoituksen. Kummasti vaan alko kirjottaminen houkuttamaan, siis blogin kirjoittaminen. Esseen, kirja-arvostelun ja esitelmän kirjoittaminen ei niinkään. Jännä on. Ja päivitin jo facebookprofiilin ja siivosin vaatekaapin. Siivota vois toki muutenkin, voin kertoa, että ei kumpikaan olla kämppiksen kanssa mitään kodinhengettäriä. Useimmiten kun meillä tulee vieraita, niin ensimmäinen sana on wooooaah. Siivoamisesta tulee luonnollisesti mieleen torakat ja niitä on myös muissa, paremmin organisoiduissa, apartmentseissa. Ja eilen oli ihan uusi tuttavuus kylässä, torakan ja hämähäkin yhdistelmä. Pomppiva sellainen. Lisättiin heti huomiselle Wallmart ostoslistalle lisää hyönteissprayta. Save money. Live better.
Eilen olin bileissä Meksikon 199. itsenäisyysvuoden kunniaksi ja oli tosiaan vähän erilaiset bileet. Oli kyllä kiva kokemus, josta tosin olisin saanut enemmän irti, jos en olisi kuulunut siihen prosenttiin vieraista, jotka ei puhu espanjaa. Kun Meksikon lippu kannettiin paikalla kello 12 niin alko hullu fiesta. Joku karjui kovaääniseen jotain ja siihen vastattiin huutamalla Viva! Viva Mexico! Tämän toimituksen päätyttyä kuunneltiin mariachi musiikkia ja juotiin tequilaa. Huomasin myös yleissivistyksessäni huolestuttavan aukon, koska tulin kysyneeksi japanilaiselta, että koskas teillä siellä Japanissa on itsenäisyyspäivä. Daa, ihan pikkasen hävetti. Muutenkin täällä tuntee välillä itsensä ihan tolloksi, kun joutuu kysymään asioita, jotka on jenkeille ihan itsestäänselvyyksiä. Tosin health care economics kurssilla en ole yksin sekaisin, sen verran selkeän järjestelmän nää on tänne kehittänyt. Mua rupes melkein hävettämään kuinka helpolla sitä päästään, kun kerroin luennolla, että jos tulen sairaaksi niin yleensä voin valita, että meniskö sitä kunnallisella, yksityiselle, työnantajan piikkiin vai kenties YTHS:lle. Täällä sairaskuluvakuutus maksaa vuodessa keskimäärin 8000 dollaria henkilö tai 15 000 dollaria perhe - vähän eri hintaluokkaa kun Suomessa. Ei näistä vakuutusasioista näytä millään pääsevän kokonaan eroon, vaikka kuinka yrittäis. Trygin taskulamppukin on tietysti mukana, harvoin niin hienoa läksiäislahjaa saa. Ei ole vielä tullut käytettyä, ehkä voin tehdä I See Dead People naaman Halloweenina sen kanssa.
Mutta nyt taidan palata pohtimaan talouskasvun eettisiä aspekteja. Huomenna on luvassa opiskelua, Wallmart ja meksikolaista ruokaa. Meillä on sellaiset ambassodorit, jotka huolehtii meistä eksyneistä internationaaleista ja oon ystävystynyt kahden kivan usa-meksikolaisen tytön kanssa ja ne tulee huomenna laittamaan meille oikeaa meksikolaista ruokaa. Luvassa on kuulemma myös joku meksikolainen juoma, jonka oleellisimmat ainekset on olut ja tomaattimehu. Hmmm. Kumpikaan ei kyllä oo mun oma ambassadori, mutta sen kanssa meillä ei niin hyvin synkkaa. Se on oikein kiva ja ystävällinen, mutta vähän liian hihhuli, että harrastettais vapaa-ajan hengailua. Jos olisin kiinnostuneempi patikoinnista, virkkaamisesta ja raamatusta, niin ehkä sitten. "You know, today I woke up, took a shower and read my bible..". Nyt kuullostan kauheen julmalta ja tuomitsevalta materialistilta, mitä en tunnusta olevani. Tai ehkä pikkasen joskus, mutta I'm working on it.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti