En sitten leiponut karjalanpiirakoita. Tarkoitus oli hyvä, mutta kohtalo päätti toisin. Meillä oli vaihtareiden kanssa international potluck, eli nyyttärit, jonne jokainen toi jotain ruokaa omasta maastaan. Ja mikäs sen suomalaisempaa kun karjalanpiirakat. Myöskin Johannan ihana karjalanpiirakka-aiheinen blogipostaus innoitti mua. Toinen vaihtoehtoni oli kaalilaatikko, mutta sitä ei edes Suomessa osata arvostaa.
Reippaana tyttönä menin sitten hakemaan kaupasta tilaamiani ruisjauhoja kello kolmelta, koska tarjoilujen piti olla valmiina kuudelta. No, ei ne ihan ruisjauhoja ollut, vaan venhäjauhoja. Erinäisten vaiheiden jälkeen päädyin kävelemään "lähellä" olevaan luomumarkettiin ja sieltähän niitä jauhoja sitten löytyikin. Tosin siinä vaiheessa kello oli jo puoli viisi, ja aikaa karjalanpiirakoiden tekoon ei enää ollut. Paniikissa suhasin ympäri markettia ja päädyin ostamaan ylihintaista mehua, perunajauhoja, pakastemarjoja ja sokeria. Hintaa näille tuli 20 dollaria. Lopputulos: marjakiisseli. Tai kuten sen hienosti englanniksi ilmaisin, pudding but not pudding / berrything. Joka ei hyytynyt kunnolla. Me, minä ja kiisseli, jäätiin pikkasen muitten sushien, chilien ja cazpachojen varjoon. Japanilaisen tytön tekemät sushit oli taivaallisia ja kutsuin itse itseni sushikouluun. Lupaan raportoida siitä myöhemmin.
Mutta se siitä episodista, oli hyvin bridget jones and blue soup -olo. Tänään on päivä mennyt lähinnä syödessä ja jumittaessa, esseet on edistynyt yhteensä kahdella lauseella. Aamulla muuten kokeilin uutta aamiaisinnovaatiota ruokalassa: tortilla, jossa on munaa ja pekonia sisällä. Munakkaanystävää miellytti, suosittelen! Mutta, huomenna tehokkaaseen viikkoon, suunnitelmissa on tehokasta opiskelua ja urheilua. We'll see.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti