Äiti ja isi, olen elossa. Nyt on Labor Day ja keräilen tässä itseäni kasaan uudessa osoitteessa: Bronxissa. Viime viikonloppu oli elämäni ei-kohokohtia, mitenkään vähättelemättä. Edellinen asunto ranskalaisine tennisopeineen osoittautui päivä päivältä kurjemmaksi joten päätin, että ulos on päästävä. Paitsi, että asunto oli kylmä ja karu läävä, jonka ikkunoita ei saanut kiinni, se oli myös pelottava. Vuokraisäntää en nähnyt kertaakaan, sain vain läjän epämääräisiä sähköposteja siitä, koska se tulee sinne. Entinen huoneessa asuja, vuokraisännän kaveri, tuli kyllä ilmoittamatta omilla avaimillaan keskellä yötä hakemaan huoneestani kaiken muun paitsi sängyn. Kyseinen herra lupasi palauttaa avaimet seuraavana päivänä, NEVER HAPPENED. Ja huoneeni oven lukko oli olematon. Ja stalkkasin vähän sen vuokraisäntäni huonetta ja kävi ilmi, että siellä ilmeisesti vietetään villiä poikamieselämää...
Nyt elämä alkaa vähitellen hymyillä. Ensi viikonloppuna voisin
a) olla olematta kuumeessa
b) olla olematta paniikissa
c) tehdä muutakin kuin selata Graig's listiä
d) tutustua ihmisiin.
Asustan syyskuun loppuun Yankee stadiumin kupeessa suomalaisen vanhemman rouvan luona. Asunto henkii mummolaa: Kaari Utrion teoksia kirjahyllyssä, ruukkukasveja, jylhiä maisematauluja ja erivärisiä pöytäliinoja erinäisillä pikkupöydillä. Ihanan turvallista. Meno viereisessä supermarketissa taas oli varsin Bronxia. Ei kuitenkaan pelottavaa, mutta porukka keskimäärin oli erinäköistä kun Upper East Sidellä. Ruokakaupassa oli vaikka kuinka paljon halvempaa kun 100 katua pohjoiseen. Olen myös ehtinyt kerätä dataa Ben & Jerry's hintaindeksiini: täällä maksaa purkki saman kun New Mexicossa kaksi. Silti huokeampaa kun Suomessa - ja mitkä valikoimat! Oatmeal Cookie Chunk pääsi ensimmäisenä testiin. Sanna approves!
Huomenna ihmisten ilmoille ja töihin. Ensimmäiset työpäivät täyttivät odotukset ja olen innoissani. Ja jännittää. Ja täytyy muistaa ostaa kofeiinitabletteja. Ensi viikolla on UNDP:n, UNFPA:n ja UNOPS johtokuntien kokoukset, jonne lähden kirjoittelemaan memoa pomolleni. Kansiollinen perehdytysmateriaalia läsähti pöydälle heti ensimmäisenä päivänä ja nyt pitäisi siis olla loppuviikosta ja yksin kyltin takana. No, tulta päin! Nyt ainakin pystyn nukkumaan öisin ja koitan olla parhaimmassa vireystilassani.
Vireydestä puheen ollen - nyt menen kuitenkin ottamaan kiinni nukkumatta jääneitä öitä päivätorkuille.
Sanna from the block
Ps. Ei kenelläkään sattuisi olemaan kalustettua asuntoa New Yorkista loka-marraskuuksi. Anyone?
Olen onnellinen mummolastasi! Luin tänään jonkun artikkelin siskoista, tuli ikävä <3 "sisarukset kannustavat meitä tekemään hyvää"
VastaaPoistaNyt oot läävää ja mummolaa rikkaampi kokemusten osalta. Hyvä, että kaikki kumminkin päättyi hyvin, aika hurjaa. Sanna from the block indeed. Yo. Oot rakas nassukka ja Helsinki tyhjä ilman yhtä Ala-Mantilaa. Memo-kokoukset ja muut huipparit on parhaita, mee sinne nauttimaan, niissä on usein myös loistavat tarjoilut;). Kaikista kuuleimpien kollegoiden kanssa voi sitten vertailla kalapöydän laatua. PUS.
VastaaPoistaVoi mussukat! Ikävä teitäkin. Tänään kävin btw kasvissyöjän paratiisissa: http://menupages.com/restaurants/wild-ginger-5/menu. Aaah. Töissä en oo vielä päässyt meidän toimistoblokista ulos, mutta ehkä kulkulupien kanssa pääsen sitten kalapöytien äärelle.
VastaaPoista